maanantai 31. lokakuuta 2016

SHJ Napalmi

Tervehdys!

Arkistojen aarteita viime keväältä, mikseiköhän tämäkään ikinä päivänvaloa nähnyt...

Nyt olisi uutinen! Hereford yhdistyksen ketjuvasikka SHJ Lucia poiki lauantaina 19.3 ensimmäisen vasikkansa. Valitettavasti vasikan ollessa sonni ei ketju vielä pääse jatkumaan, mutta toivotaan ensikeväälle lehmävassua ja nautitaan tästä nyt.
Nimekseen ponteva poika sai SHJ Napalmi, syntymäpaino 43 kg, isä Tlell Red Zulu.
 

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Hereford junnu -leiri #2

Tämän kesän Hereford junior -leirin toinen osa järjestettiin 21.-23.7.2015 Kurussa Luomajärven tilalla. Leirille osallistui viisi innokasta nuorta eripuolilta suomea. Leirieläiminä toimivat jo edelliseltä leiriltä tutut hiehot; Latte, Lilja, Leidi ja Lucia. Uusina eläiminä leirillä toimivat viimevuotinen näyttelyhieho Kanttarelli vasikkansa MickeyMousen eli Mikin kanssa.
Leiri alkoi tiistaina majoittumisella ja loppupäivä kuluikin eläinten kanssa työskennellen ja hieman teorian eläimen esittämisestä, läpikäynnissä. Keskiviikon ohjelmaan kuului kaikkien eläinten pesu ja puunaus, jonka jälkeen pidettiin leikkimielinen harjoitusnäyttely. Harjoitusnäyttelyssä kerrattiin kaikki kehässä tärkeät, muistettavat asiat.



Harjoitusnäyttelyn tunnelmaa

Kävelyharjoituksia

Innokkaat junnut pesemässä hiehoja




Torstai aamuna aikaisen herätyksen jälkeen syötiin aamupala, lastattiin kaikki näyttelyeläimet HKscanin eläinautoon ja lähdettiin ajamaan kohti Tamperetta , jossa Hereford yhdistyksen järjestämä näyttely odotti innokkaita eläimiä ja leiriläisiä.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Hereford junnu -leiri #1

Suomen kolmannen Herford junior -leirin ensimmäinen osa pidettiin Kurussa Luomajärven tilalla 11.-13.6. leirin aikana ehti tapahtua paljon. Leiri alkoi torstaina 11.6. ennen puoltapäivää leiriläisten saapumisella ja majoittumisella. Päivän aikana tutustuttiin muihin leiriläisiin, isosiin ja tietenkin ihaniin leirihiehoihin. Jokainen leiriläinen sai oman nimikkohiehon, johon tutustuttiin ensimmäisenä päivänä harjaamalla.
Toisena päivänä päästiin jo taluttamaan hiehoja. Ensimmäisellä talutuskerralla hiehot ja leiriläiset tutustuivat toisiinsa ja etsivät yhteistä säveltä kävelemisessä. Toisen leiripäivän aikana harjoiteltiin myös eläinten pesua. Iltapäivällä lähdettiin tutustumaan seitsemisen kansallispuistoon. Tutustuttuamme Koveron perinnetilaan ja käveltyämme lenkin Multiharjun aarniometsässä söimme nuotiolla paistettua makkaraa ja puhuimme junnutoiminnasta.
Viimeisenä leiripäivänä harjoiteltiin eläinten esittämistä näyttelykehässä Urpun, BartJanin ja isosten johdolla. Tämän jälkeen Päivi Anttila Fabasta tuli pitämään mielenkiintoisen luennon herefordien rakennearvostelusta ja kertoi meille kaikista erilaisista arvosteltavista ominaisuuksista. Lopuksi ennen kotiinlähtöä kaikki leiriläiset saivat kertoa ohjaajille risut ja ruusut leiristä.
Leirin toinen osa on 21.-23.7. ja 23. päivä on hereford junior handler -kisa Tampereella hereford vuosinäyttelyn yhteydessä. Leirihiehot, leiriläiset ja isoset ovat kaikki menossa mukana. Tervetuloa katsomaan! :) 


Ensimmäinen kerta hiehojen kanssa. :)
Kävelemässä Multiharjulla
Iloinen leiriporukka :)
Leirin ohjaajina toimivat Urpu, BartJan ja Marja. Leirikokki oli Anna (ja ruoka oli hyvää ;) ). Isosina olivat vähän vanhemmat herefordjunnut Taru, Senja ja Valtteri. :)

Lisää kuvia leiristä: https://photos.google.com/share/AF1QipOAMeAwKY5ZVbWUJWdoJ4FQ12zRE3Ows2wndLNp7oHVE2q653WPOKnPnn_uZoTRMg?key=ZUJQNFAydzRaMVMwZVpQMjJWdE5xaGZRNV9wb0Rn

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Koulutusta ja kehitystä

Tervehdys kaikille lukijoille! Hereford junnu leiri lähestyy kovaa vauhtia ja leirille osallistuvien hiehojen koulutus on jo pitkällä. Leirille osallistuu siis neljä tilamme yksivuotiasta hiehoa, joista yksi on ketjuvasikkamme Lucia. Aloitimme hiehojen koulutuksen harjaamiseen ja ihmisen kanssa olemiseen totuttamisella. Kun hiehot olivat tottuneet meihin, laitoimme niille riimut päähän ja pidimme ne löysällä, jotta hiehot tottuisivat pään ympärillä olevaan naruun. Tästä seuraava vaihe olikin kriittisin eli päästä kiinni sitominen. Hiehoista kaksi olivat jo aiemmin vasikkana olleet kiinni, joten ne osasivat suhtautua asiaan rauhallisesti, mutta toisten kahden osalta ei homma toiminut aivan niin sulavasti. Toinen näistä tottumattomista hiehoista kaatui muutaman kerran, mutta totuttelun jälkeen kyllä hyväksyi kiinni olemisen, toinen näistä hiehoista sai kuluneen riimun hajalle testatessaan sen pitävyyttä, mutta oppi kyllä olemaan, kun sai ehyen ja pitävän riimun päähänsä.
Kuvissa kyseessä on kolmas kerta, kun hiehot sidottiin päästään kiinni, siitä koulutus onkin edennyt jo niin pitkälle, että tänään päästiin taluttamaan hiehoja toista kertaa. Kaikki hiehot etenivät hienosti riimussa ja tulevaisuus näyttelyeläimenä näyttää valoisalta. :)







Kevät terveisin, leiriä odotellen
Senja ja Taru :)

torstai 14. toukokuuta 2015



Hereford junior leiri

Suomen kolmas Hereford junior leiri järjestetään tänä kesänä Kurussa luonnonkauniilla Luomajärven tilalla. Leiri on suunnattu 8-13-vuotiaille nuorille. Leiri järjestetään kahdessa jaksossa, 11.-13.6.2015 ja 21.-23.7.2015. Leirillä opetellaan nautojen käsittelyä, talutusta ja näyttelyissä esittämistä sekä tehdään muuta mukavaa yhdessä. Leiriläiset osallistuvat leirin päätteeksi Tampereella Nautaparlamentin yhteydessä järjestettävään Hereford Junior Handler -kisaan 23.7.2015.
Leirin hinta 60€/hlö Hf-yhdistyksen jäsenet ja 80€/hlö muut.
Lisätietoja leiristä: Urpu Tanner-Koopmans - urpu@live.nl tai Marja Luomajärvi – 0405793952 marja.luomajarvi@hereford.fi 
Ilmoittautumiset 17.5.2015 mennessä Urpulle tai Marjalle.
  

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Elämäni Herefordit

Tuolla Facebookissa ainakin on ollu tää elämäni lehmät haaste. Pitihän mun tehä tästä sitte Hereford versio. Tässä tulee nyt 5 elämäni Herefordia:

Ihan ekana on Ykkar. Nimi on islantia ja tarkoittaa "sinua". Ykkar on 2007 syntyny ja tehny monen monta vasikkaa ;  Episodi, Hemuli, Ika Oka, Jacob, Kungfu ja Loru. Elossa ovat Ika Oka ( poikinut kaksi vasikkaa, Kermitin ja viime vuonna kuolleen vasikan, odottaa kolmatta vasikkaansa ) Tätä kirjoittaessani seitsemäs vasikka ei ole vielä syntynyt.Ykkar on siis hyvä äiti, mummu ja kohta iso mummu. Luonteeltaan Ykkar on muiden mielestä vähän kiukkuinen ja yksinkertainen. Sitä on myös pidetty maanvaivana. Omasta mielestäni Ykkar on varsin mukava ja kiva lehmä. Ja tosi nuorekkaan näkönen. Sitä sanotaan kuulemma vanhan näköseks, kun sillä on sellaset rypyt jo naamassa. Eihän rypyt tee vanhaks ? Ja onhan se sallittua että kohta jo iso mummulla on vähän ryppyjä. Ykkarin oon tuntenu siitä asti ku se synty. Se oli jo sillon tosi tuttavallinen otus. Ykkar on toiminut myös ratsuna, tai oikeestaan penkkinä, sen selässä voi istua mut ei se siitä mihkää liiku. Kaikenkaikkiaan ihastuttava lehmä rouva ! 

Nuori ja vetreä Ykkar 2011.

 



Ykkar viime kesänä Loru vasikan kanssa.

Ika Oka viime kesänä, samaa näköä nähtävissä.


Seuraava elämäni Hereford on Xercia. Xercian tarinan kaikki jo tietävätkin ja täältä blogista Sesse tulee tutuksi jos et vielä tiedä tätä arvonsa tuntevaa lehmä leidiä. Sessellä on ihanan isot korvat, niillä voisi melkeinpä lentää. Isot korvat sillä on, mutta ei se niillä mitään ihmeellistä tee. Ne ovat kuin koristeena sen päässä. Sesse pahoittaa mielensä, jos sille kerran ärähtää tai se ei saa tehdä juuri niin kuin se itse tahtoo. Sepsu stressaa asioita, sen maha menee ihan sekasin ja se alkaa hilseilemään ja karvatkin tippuu.. Se kuvittelee olevansa suurikin nähtävyys. Aina se esittelee itseään kun ei tarvitsisi, vaikka se onkin kaunis. Näyttely menestystä on pariinkin otteeseen, Sarka 2012 ja Okra 2012, kummastakin voitto. Sessen bestis on Integral, se on samanikäinen lehmä ja Okran 2012 hieho luokan kakkonen. Sesse on poikinut kaksi kertaa. Ensin se poiki Kevin-Princen, joka kuoli parin päivän ikäisenä. Sen jälkeen syntyi Lucia. Luciaan voi tutustua täällä blogissa. Nyt se on tyhjä. Toivottavasti ens kesänä tärppäis. Sessestä tuskin tarvii sen kummempia kertoa, kun se tulee niin tutuksi näissä blogin aiemmissa kirjoituksissa jo. Laitan nyt kumminkin pari kuvaa vielä.






Tästä kuvasta näkee noi järkyttävän isot korvat...


Kassandra eli Kassu kuuluu ehdottomasti näihin elämäni Herefordeihin. Kassu on maailman kiltein Hereford hieho. Se on syntynyt 2013 ja odottaa tällä hetkellä esikoistaan. Kassandran voi yks kaks ottaa ja viedä lenkille, se on oikea näyttely stara. Elmassa 2013 Kassu oli junnu hiehona bestiksenä Kielon kanssa. Sen kanssa voisi vaikka pakittaa takapuoli edellä kuuhun, niin yhteistyö haluinen ja ihmisrakas se on. Kassu on ollu meijän takapihallaki keinumassa mun kanssa, ihmetelly äitin pyykkejä pyykinkuivaus narulla, sitä on esitelty kaikenlaisille vieraille, se on ollu monenmonella lenkillä... Nuoresta iästään huolimatta se on kyllä ehtinyt puuhastella vaikka jos mitä. Kassu on ihana nuori neiti <3 






Kassu ja joka sydämen sulattavat nappisilmät !
 



Herkules tai tutummin vaan Herkku oli yks varmaan maailman ihanimpia sonneja. 23.32010 syntynyt Herkku oli aluks aika arka, mutta kesyynty tosi nopeesti. Mammansa Aprilin kanssa ne olivat kolmansia Okrassa 2010. Herkkua pysty lenkittämään narussa vielä monet kerrat sen jälkeen, vielä isompana poikanakin. Se sai oman daami laumankin kesäksi 2011. Herkku oli komea nuori herra, keinosiemennyssonnin poika. Sen isä oli BNMHPH Heat 101S. Odotukset oli aika korkeella ja toivottiin että keväällä syntyy nättejä lehmiä ja upeita sonneja. Vastoin kaikkia ajatuksia ( ehkä melkeen jopa yllätyksenä ) Herkun laumasta ei jäänyt paljoa jälkeläisiä. Muutama hassu. Tällä hetkellä Herkuleksesta muistuttaa ainoastaan Joiku. Niin sitten oltiin päädytty tulokseen, että ehkä Herkku saa vasikoita siellä kuuluisilla vihreämmillä laitumilla. 3.11.2011 Herkku saatettiin viimeiselle matkalleen. Monet kerrat sen perään on itketty eikä se siltikään ole tullut takaisin. Herkuleksella on varmaan ihana leidi lauma ja suloisia pieniä vasikoita siellä ylhäällä. Toivottavasti se joskus edes vilkaisee meitä sieltä pilven reunalta <3 tuli ikävä Herkkua, kun sitä alkoi muistelemaan ja kaivoi esiin näitä kuviakin siitä.


Herkun viimenen ilta.



Viimeisenä mutta ei tosiaankaan vähäisimpänä Ilma tai Ilmis, miten sen nyt tahtookaan sanoa. Ilman ja mun tarina on aika erikoinen. Tunnetaan toisemme kyllä tosi hyvin. Kaikkihan alkoi siitä, kun Ilma tupsahti maailmaan kaksois-siskonsa Iitan kanssa Äfinlegurin eli Äfin toimesta. Valitettavasti Äfi suosi enemmän Iitaa ja Ilma jäi ilman siskoa ja äitiä. Niinpä Ilmasta tuli kaikkien oma tuttipullo syli vasikka. Vietin sen kanssa paljon, lukemattomia tunteja aikaa. Sitten alettiin miettimään, kuinka hyvä junnu vasikka siitä tuliskaan, kun se riimussakin kulki silloin mun kanssa pihalla nurkalta toiselle nurkalle. Sitä harjattiin ja lellittiin ja pestiin ja sille lässytettiin kaikenlaista. Ilmotettiin mut ja Ilma sitten 2011 Farmariin. Ilma oli hurjan ihmisrakas ja ihana sekä tosi sievä pikku neiti. Maaliskuusta heinäkuuhun aika kului aikalailla siivillä ja lähdettiin Poriin Farmaria kohti heinäkuisena päivänä. Koko matkan Farmariin Ilma matkusti nätisti yksin omassa kopissaan. Mielessäni kuitenkin hiipi ajatukset siitä, että se ei liiku kehässä. Kotona se oli viime aikoina melko ahkerasti pistänyt hanttiin kävelyn suhteen mutta kaikki sanoivat että kyllä se liikkuu. Noh, se sitten viimeisen päälle tuunattiin, karvat pörrölle ja silleen, ennen kehää. Astuttiin kehään sisälle, Ilmalla meni renkaat lukkoon. Se ei liikkunut askeltakaan. Me hävittiin sitten kahdelletoista muulle osanottajalle. Ja kyllä se silloin harmitti. Nykyään se lähinnä naurattaa, Ilma ei sen näyttelyn jälkeen ollut enää ihmisrakas. Se ei todellakaan itse vapaaehtoisesti tule ihmisen luo, se välttelee kaikkea ylimääräistä kontaktia ihmisen kanssa ja sniikkaa itsensä aina ahdistavista tilanteista pois. Yllätyin tällä viikolla positiivisesti, kun Ilma tuli luokseni pidellessäni tuttisankoa. Se otti hörpyn ja perääntyi vähän. Antoi kuitenkin mun taputtaa sitä kyljestä ekaa kertaa vapaaehtoisesti moneen hetkeen. Ilma on jo neljän muksun mamma. Ensin se teki Kaakko nimisen pojan, sitten Lounatuuli nimisen lehmäsen ja nyt Ilman pitää kiireisenä kaksospari Mikki ja Minni. Vaikka me ei Ilmiksen kanssa kovin hyviä kamuja ollakkaan, tykkään siitä silti vähäsen ja ehkä sekin ihan vähäsen vielä musta.. 









Tämä kaksikko pitää Ilman arjen tällä hetkellä hyvin täyteläisenä.







torstai 8. tammikuuta 2015

Vuoden 2014 viimeinen junnutapaaminen

Vuoden 2014 viimeinen herefordjunnujen tapaaminen pidettiin meillä Kurun Luoteessa 29.-30.12.14. Valitettavasti kaikki junnut ei päässy paikalle pitkän matkan ja huonon ajankohdan takia, mutta suurin osa kuitenkin eksyi paikalle. :) Maanantai aamuna haettiin osa junnuista juna-asemalta, ja osa tuli omalla autokyydillä.  

Kun kaikki oli päässy perille ja tavarat oli viety nukkumapaikkaan, jonkun aikaa vaihdettiin kuulumisia. Sen jälkeen lähdettiin ulos taluttamaan eläimiä. Otimme yhden kerran poikineen lehmän ja käytiin taluttelemassa sitä pellolla ja navetan pihalla.
Maanantaihin mahtui myös traktoriajelua, tallitöitä, musiikin kuuntelua ja paljon kavereiden kanssa vietettyä aikaa. :)

Hyvin  nukutun yön jälkeen herättiin uuteen aamuun. Syötiin aamupalaa ja tehtiin taas kaikkee kivaa porukalla. :D
Sitten lähdettiin taas ulos taluttamaan eläimiä. Tällä kertaa otettiin lehmän lisäksi myös kaksi hiehoa. Taluteltiin niitä hetki pihalla, jonka jälkeen poseerattiin ja otettiin ryhmäkuva kaikista meistä junnuista eläinten kanssa. :)


Edustava poseeraus feat. Kefiiri, Jelly ja Kanttarelli :) <3
Päivä kului nopeasti kavereiden kanssa, ja iltapäivän saapuessa tulikin aika sanoa heipat taas joksikin aikaa. :( Jokaiselle jäi varmasti hyviä muistoja tästäkin tapaamisesta ja ikävä kaikkia kavereita. Seuraavaa tapaamista ollaankin jo suunnittelemassa! :)



 KARJAONNEA VUODELLE 2015 TOIVOTTAA SUOMEN HEREFORD JUNIORIT! :)



keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Lucian uusi koti

 Lucia muutti 30.11. uuten kotiin Kuruun Senjan ja Tarun luokse. Kirkkonummelta Lucia lähti aamulla jo kahdeksan jälkeen ja perillä oltiin jo yhdeksi. Lucia matkusti muutaman tunnin tosi kiltisti. Kun päästiin perille, Lucia päästettiin heti tutustumaan uusin kavereihinsa. Lucia muutti samaan pikku pihattoon kuuden saman ikäisen lehmävasikan kanssa. Kavereita se sai heti, ja ruokakin maistuu. ;)  
"Hei, mitä tää nyt on?? Mikäs tää koppi on ja miks se liikkuu??" :)
Mihinkäs sitä oikein on päädytty? :) Lucian piti harkita hetki, uskaltaako kopista tulla ulos. :D
Lucian emähän on siis Hereford yhdistyksen ensimmäinen ketjuvasikka APH Xercia. Xercia eli Sesse luovutettiin Lauralle helmikuussa 2012. Sesse sai ensimmäisen vasikkansa keväällä 2013. Se oli sonivasikka, mutta Tänä keväänä Sesse sai lehmävasikan eli Lucian, joka sitte luovutettiin taas eteenpäin. Uudet omistajat ovat Senja ja Taru Luomajärvi. Lucian ensimmäinen lehmäsikka luovutetaan taas eteenpäin seuraavana ketjuvasikkana. 

Lucian uudet omistajat, entinen omistaja ja Lucia itse. :) (juuri kopista ulos tulemisen jälkeen Lucia ei ollut kovin yhteistyöhaluinen tässä valokuvauksessa kun oli nii  paljon uusia asioita ihmeteltävinä :D)